#wagonlife -retkeilyä Tiilikalla ja Teijossa

Takapenkit nurin, hyttysverkkoviritelmä takaikkunaan, retkipatja oikoseksi ja ei muuta kuin maaten. Hyvin nukutti ensimmäiset autossa vietetyt yöt.

Kokeilin kesälomalla minulle uudenlaista retkeilykonseptia, jossa auto on tukikohtana ja yösijana, ja josta käsin voi sitten kevyemmällä kantamuksella tehdä kierroksia luontokohteissa. Myös raskaampaa kuvauskalustoa voi nyt harkita mukaan otettavaksi yöretkillekin.

Kolme yötä Tiilikan ja Teijon kansallispuistoissa eivät taatusti jää ainoiksi #wagonlife -retkiksi, sen verran ihastuin tähän retkimuotoon, jossa ei tarvitse pihistellä mukaan otettavissa varusteissa kun auto vetää hieman ylimääräistäkin, josta voi sitten annostella kullekin patikkapäivällä sopivat.

Takapenkit kaadettuna makuutila riitti 175 pituiselle juuri ja juuri, pidemmälle olisi joutunut lykkäämään etupenkkejä edemmäs ja tekemään lisävirityksiä

Lisämukavuutta tuovat retkituoli ja -pöytä, jonka ääressä voi kokkailla aamupalat ja ateriat

Itse retkikohteet olivat kovinkin tuttuja entuudestaan. Tiilikkajärvi ihastuttaa aina kirkkaine vesineen, soineen ja harjuineen. Onneksi yöpymispaikaksi valitsin Pohjoisniemen, joka oli rauhallinen verrattuna Sammakkotammen P-alueeseen, josta seuraavana päivänä laskin kolmisenkymmentä autoa.

Teijoon lähdin evakkoon Ruisrockia, mutta oma livemusiikkitapahtuma löytyi sieltäkin, joku Matildedahlin kylätapahtuma, joka onneksi hiljeni ajoissa. Kovasti väkeä oli liikkeessä sielläkin, mikä toisaalta on ilahduttavaa, mutta todellista luonnonrauhaa pitää sitten hakea muuna ajankohtana kuin keskellä kesäsesonkia.

Lyhyaikainen rapsakka sade ei auton suojissa haitannut, oli itse asiassa varsin kotoista, eikä tarvinnut jännittää uittaako vesi jostain teltan kulmasta sisään. Ei farkun sisätilat toki kovin ruhtinaalliset ole varsinaiseen oleiluun ja siksi etsinnässä onkin autoteltta takaluukun jatkoksi.