Syksyn kaiho kuikan äänessä: Leivonmäen kansallispuistossa alkusyksyn retkellä

Aah-ou, noin jokin lintuopas kuvailee kuikan kaihoisaa yhteyshuutoa. Sitä kuului harvakseltaan syysyössä Rutajärven rannalla Leivonmäen kansallispuistossa. Kaihoa oli muutoinkin ilmassa harmahtavassa syyssäässä, metsähanhia ja kurkia taivaalla lähtöaikeissa.

Rauhaa - sitä hain ja sain. Satunnaisten kaukaisten auton äänien lisäksi muutamia - uhanalaisia! töyhtö- ja hömötiaisia sekä käpytikkoja, kulorastaita, punatulkkuja, hippiäisia.

Leivonmäkeä voisi luonnehtia helpohkoksi perhekohteeksi, mutta silti rinkka selässä harjurinteitä tarpoessa saa jaloille rasitusta aivan riittämiin.

Harjuluonnon lisäksi viehättävästä Leivonmäen puistosta löytyy rantoja, saaria, järvenselkiä, suota ja suolampia - siis varsin monipuolista luontoa.

Yövyin Lintuniemessä eikä sinne muita ilmaantunutkaan. Vaihteeksi nukuin todella hyvin ja alla oli uusi Thermarestin makuualusta kun entinen Expedin alusta oli hyvin palvelleena ja paikkailtuna tullut jo käyttöikänsä päähän. Yleisesti yritän korjailla ja paikkailla varusteita, Meindlin vaelluskengätkin tulivat parahiksi Meindlin tehtailta uudelleen pohjattuina - menisikö toiset 15 vuotta!?