Perinnemaisemien puolesta! Lumoava Jungfruskär
- Martti Komulainen
- May 6, 2018
- 2 min read
Perinnemaisemien puolesta! Haravanvarret tanassa parikymmenpäinen talkoojoukko marssii pitkin Jungfruskärin "raittia", armeija-ajoista muistuttavan vartiotuvan sivuitse. Yleisönä tosin vain Metsähallituksen puistomestari, somen kautta suurempi yleisö. Leikkimielinen vappumarssi päätti nelipäiväisen perinnemaisemien talkooleirin Saaristomeren kansallispuiston länsilaidalla sijaitsevassa Jungfruskärin lumoavassa saaressa.

Perinteisellä kevättalkooleirillä haravoitiin, haravoitiin ja haravoitiin. Edellisvuotisia lehtiä, oksanpätkiä ja kulottunutta ruohoa. Noin 20 tuntia x 20 hlöä eli pyöreästi 400 talkootuntia. Puhdasta jälkeä syntyi aaritolkulla, en laskenut kuinka monta. No miksi? Jotta saariston karjatalouden synnyttämät lajirikkaat maisematyypit - lehdesniityt ja hakamaat - säilyisivät, ja niiden myötä moni uhanlainen eliölaji. Kirkiruoho, seljakämmekkä ja moni muu. Neliömetriltä voi tavata kuulemma jopa 40 eri kasvilajia.
Kukkaparatiisi
Jungfruskär, saari (tai oikeastaan saariryhmä) keskellä Kihdinselkää, lumosi lehdettömänäkin ja ruskeanpuhuvana. Voin vain kuvitella miltä kaikki näyttää kesän kukkaloistossa. Seljakämmekkämeri touko-kesäkuun vaihteessa, sitten juhannuksen jälkeen verikurjenpolvet, tähkämaitikat, päivänkakkarat, ahdekaunokit värjäävät niityt.

Lehtotakiainen
Lehdesniitty, kuten yksi edustavimmista "Paratiisiniitty", on puistomainen, harvapuustoinen metsikön ja avoimen niityn risteymä. Puita on latvuksestaan pätkitty ja oksastoa typistetty, jäljitellen entisaikojen lehdestenottoa. Lehteviä oksia käytettiin karjan rehuna. Jatkuva lehdestys taivutti puut mutkille ja loi satumetsän tunnelman.
Saari on monimuotoinen: lehdesniittyjen lisäksi Jungfruskärissä on lehtoja, kalliomänniköitä, rantaniittyjä ja somerikkoisia rantoja rakkolevävalleineen.
Sinnikkyys palkitaan
Jungfruskärin puoliavoin lehdesniittymaisema kukkapaljouksineen on syntynyt sinnikkään kunnostus- ja ylläpitotyön tuloksena. Talkooleirit alkoivat jo 1980-luvulla ja jatkuvat edelleen kahdesti vuodessa Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin ja Metsähallituksen järjestämillä suosituilla leireillä. Leireillä tehdään täysiä työpäiviä, mutta väliin mahtuu myös retkeilyä, saunomista ja iltanuotiolla istuskelua.
Olo oli raukea haravointipäivän iltana ruokailun ja saunomisen jälkeen, ja teltassa nukutti makeasti ulkoilmassa rehkimisen jälkeen kun taustalla kohisi meri ja haahkat mourusivat merellä.
Minulle retki ja leiri oli ensivisittii Jungfruskärillä, muttei taatusti viimeinen. Tänne on päästävä uudelleen ja nähtävä saari kukka-asussa!

******* Saarelle pääsy on konstikasta: sinne ei kulje reittiliikennettä, joten veneettömän on lyöttäydyttävä mukaan retkille tai talkoisiin, joita järjestetään muutamasti kesässä.


Comments