Kukkaloistoa Berghamnissa

Luonto-entusiasti meinasi saada hepulin kun näki Berghamnin ketojen kukkapaljouden! Kiitos niittyjen ja ketojen hoitotyön, kedot todellakin kukoistivat: verikurjenpolvia, sikoangervoja, jänönapiloita, keto-orvokkeja, ketoneilikoita, päiväkakkaroita, pölkkyruohoja, rohtotädykkeitä, ahopellavia, huopakeltanoita, mataroita, niityillä leinikkejä, niittyluhtalitukoita.

Ja tähkämaitikoita. Kalkkipitoisilla kivikkoisilla kedoilla ja kuivilla niityillä harvinaisena Varsinais-Suomessa esiintyvä maitikka oli selvästi innostunut edelliskesän "kurituksesta", lievästä ylilaidunnuksesta. Kun edelliskesänä kituliaasti esiintyneet maitikat olivat valloittaneet nyt kallioisen kedon pitihän niiden määrästä saada joku käsitys. Metsähallituksen suojelubiologi aloitti laskennan ja minä päätin sen. Työn helpottamiseksi vetelin kuitunauhoja sektoreiksi ja latasin puhelimeen näppärän laskurin. Suojelubiologin heitto noin tuhannesta yksilöstä osui lähelle - hieman yli 900 pääsin, eikä se ole suinkaan kovin tarkka luku joten pyöreästi tuhatkunta tähkämaitikkaa oli kedolla.

Perinnemaisemien hoito tuottaa tulosta

Perinnemaisemanhoito siis tuottaa tulosta. Maisemanhoitaja-lehmät olivat nyt aidattu saaren toiselle laidalle ja pääsevät kansallispuiston puolelle taas loppukesästä. Lehmien työtä täydennetään Berghamnissa viikon talkoilla heinäkuun loppupuolella.

Miksi sitten tämän vaiva? Lajiston monimuotoisuuden turvaamiseksi, kulttuurimaiseman vaalimiseksi. Perinneympäristöt, kuten kedot (on ketokasvillisuutta luontaisestikin kuivilla kasvupaikoilla) ja laidunniityt, sekä puustoisemmat hakamaat ja lehdesmetsät (lehdeksiä on katkottu puista karjan rehuksi), ovat syntyneet karjan laidunnuksen ja talvirehun niiton tuloksena. Tämä on synnyttänyt sivutuotteena lajirikkautta.

Perinneympäristöt ovat siten osa maankäytön kulttuurihistoriaa ja kansallista perintöä. On tietysti arvostuksista ja resursseista kiinni miten paljon tuota maankäytön historiaa kukkaketoineen voidaan säilyttää. Mutta jos nyt edes siellä täällä pieniä paloja, muistoina menneestä, silmälle iloksi, lajien suojelemiseksi.

Puistoisäntänä

Vajaan kahden viikon saarielämään Berghamnissa kuului muutakin kuin ketokukkien ihastelua. Olin siellä jo toistamiseen Arkipelagia-seuran vapaaehtoisena "puistoisäntänä"/saarioppaana. Kuvio on aika hieno: Saaristomeren kansallispuistoa hallinoiva Metsähallitus ja puiston ystäväyhdistys, Arkipelagia-seura, ovat solmineet yhteistyön, jonka tuloksena Saaristomeren keskeisiin kohteisiin kuuluvassa Berghamnissa on saariopas ydinkesän aikana. Samalla on mahdollista pitää vierailijoille auki vanhaa museona toimivaa kalastajatilaa.

Puistoisännyys oli kaikin puolin hieno kokemus, siksipä lähdin jo toisena kesänä mukaan. Paitsi ympäristön puitteet - Berghamn on todellinen Saaristomeren helmi - myös vierailijoiden ja saaren asukkaiden kohtaamiset motivoivat.

Oppaat eivät saa palkkaa. Maisema ja asunto ovat riittävä palkka. Olisiko tässä malli ylläpitää tai laajentaa palveluja myös muissa kansallispuistoissa?

#Perinnemaisema #Saaristomeri