Jylhää metsäluontoa, harjuja ja kirkkaita vesiä: Etelä-Konneveden ja Leivonmäen kansallispuistot

Jylhä. Tuo lienee oikea adjektiivi kuvaamaan muutama vuosi sitten perustettua Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Jylhä eli "mahtavuudellaan, karuudellaan, synkkyydellään tms. vaikuttava, mahtava" (Kielitoimiston sanakirja).

Mahtavat ovatkin näkymät 77 metriä Vuori-Kalajan lammesta pystysuorasti kohoavan Kalajavuoren laelta. Vanhemmiten korkeanpaikankammoista hirvittää kuikistella mäen laelta alas lammelle. Ympärillä avautuu mahtavat näkymät yli metsäisen salomaan. Hieman "kolimaisia" kansallismaisemanäkymiä.

Mitä muuta: vanhaa metsää, jättihaapoja, kosteita painanteita. Ja mäkiä, ja taas mäkiä. Louhikkoisuudesta, suurista korkeuseroista pieni varoituksen sana: maasto on vaativaa kuten puiston esittelyteksteissä todetaankin. Sen totesin kun kiersin "kolmen vuoren kierroksen" (14 km + ylimääräiset lenkit muutama kilometri eli yhteensä n 16 km paikoin todella raskasta maastoa tuntui illalla jaloissa).

Mutta vähemmälläkin pääsee. Voi kiertää 4,6 kilometrin Kalajan kierroksen ja siinä näkee jo palan vanhaa metsää ja Kalajanvuoren.

Toisenlaisen kulman saisi puiston sokkeloisilla vesillä liikkuessa, mutta siihen ei tarjoutunut nyt mahdollisuutta, ehkä ensi kerralla. Kirkkailla vesillä asustaa uhanalainen järvitaimen, jonka kantaa on vahvistettu myös istutuksilla.

Leivonmäen kansallispuisto Joutsassa sen sijaan soveltuu huonojalkaisemmillekin ja lapsiperheille: maastot ovat helppokulkuista harjua suurelta osin. Joutsniemessä kapea vajaan parin kilometrin harjukannas halkoo Rutajärveä.

Eteläosissa on harjujen lisäksi suomaastoa. Haapasuo mainitaan Keski-Suomen merkittävimmäksi avosuoksi. Se esittäytyy mukavasti suolle rakennetusta näkötornista.

Pidempää yhtenäistä patikkaa ei pääse tekemään mutta päiväksi on hyvin katsottavaa ja kierreltävää kun koluaa kaikki lyhyehköt lenkit.

Puiston ydinalueista sivummalla on vielä parin kilometrin Rutajokea seuraileva "Koskikaran kierros", joka osin sijaitsee yksityismailla. Polun alkupäässä on viehättävää koskiluontoa. Joki on myös järvitaimenen lisääntymisjoki. Rantakuusikossa lauleskeli vanhoja kosteapohjaisia metsiä suosiva pikkusieppo.

Molempien puistojen palveluihin voi tutustua alla olevista linkeistä. Molemmista löytyy tulipaikkoja ja huusseja, Etelä-Konnevedellä myös pari suurempaa kotalaavua. Telttapaikat ovat Etelä-Konnevedellä tiukassa louhikkoisessa maastossa. Sen sijaan Leivonmäellä löytyy telttailijalle paremmat olosuhteet.

Loppuun laineiden liplatusta Rutajärven rannalta - maisemista, joissa ainakin savolaisjuurisen mieli lepää.

http://www.luontoon.fi/etela-konnevesi

http://www.luontoon.fi/leivonmaki

#Kansallispuisto