Oodi änkyrimadolle ja muille maan hiljaisille

Nyt tulee kuulkaa tärkeätä ja maantuoksuista asiaa. Jalkojemme alla metsässä on valtavasti elämää, jonka varassa on koko maanpäällinen eliökunta. Nämä kiertotalouden ammattilaiset pitävät ravinteet kierrossa ja maan muhevana.

Onko niitä käsitelty luonto-ohjelmissa? Eipä juuri. Tuntuu että on kiinnostavampaa kuvata uljaita petolintuja tai suurisilmäisiä hylkeitä kuin kaivella pienen pieniä maaperäötököitä. Olisikohan tässä uusi suunta myös luonto-ohjelmille raottaa lajien lisäksi luonnon laajempia toiminnallisia kytköksiä? Se voisi ehkä kasvattaa myös syvempää luonnon arvostamista.

No se siitä kannanotosta.

Primäärihajottajien, siis sienten ja bakteerien, ohella maaperässä ahertaa kirjava joukko hajoavaa kasviainesta, sieniä ja bakteereja ravinnokseen käyttäviä eläimiä. Ne eivät pidä meteliä itsestään, mutta ilman niiden avustamaa maaperän kierrätyskeskusta eivät kasvit kasvaisi eivätkä ne vuoroin ruokkisi eläimiä.

Sademetsä jalkojemme alla

No joo, kaikki tietävät lierot, jotka kuohkeuttavat käytävillään peltoa ja mussuttavat kasvinosia. Mutta siellä on paljon muutakin, joka ei näyttäydy ihmissilmälle. Kokonainen "köyhän miehen sademetsä", kuten maaperän valtavaa lajikirjoa ja yksilörunsautta on luonnehdittu.

Kenkään ei nyt pidä ajatella varovansa askeleitaan metsässä jottei häiritsisi maaperän eliöiden kierrätystoimintaa. Niitä nimittäin riittää. Sientä ja bakteeristoa on hajottajayhteisöstä valtaosa, reilusti yli 90 % kokonaismassasta. Loppu koostuu eri eläinryhmistä. Käytetään mittana 42 kumisaapasta.

Sen alle mahtuu noin:

• 100 000 sukkulamatoa

• 10 000 punkkia

• 1 000 hyppyhäntäistä

• 300 änkyrimatoa

• Joitakin kymmeniä kaksisiipistoukkia, hämähäkkejä, kovakuoriaisia

Lajejakin on satoja. Yksilömäärät ovat mykistäviä eikä niitä tajua kun kouraisee palan metsänpohjaa. Siinä kun ei näy juuri mitään yksittäisiä hämähäkkejä ja kovakuoriaisia lukuunottamatta. Sienirihmat sieltä erottaa, mutta pienemmät eläimet eivät juuri esittäydy.

Millin tai millin osien mittaisten eläinten näkemiseen vaaditaan erottelulaitteet ja mikroskoopit. Funnelissa maakakkua lämmitetään lampulla päältä ja maan elukat vaeltavat lämpöä karkuun ja valahtavat keruusuppilon alla olevaan astiaan. Sieltä ne voi poimia mikroskoopin alle ja eteen levittäytyy eläinten runsaus ja kauneus, josta suurin osa ei ole tietoinen.

Mikrokosmoksia

Kuten ehkä edellä jo kävi ilmi, aihe on minulle läheinen. Tutkijamenneisyydessäni näitä hieman tutkin, etenkin suhteessa saastelaskeumaan.

Kokosimme "miniekosysteemejä" (mikrokosmoksia) humuksesta ja eliöistä, erilaisina kombinaatioina erottaaksemme eri eläinryhmien (ja saasteiden) vaikutuksen. Samantyyppisiä kokeita ilman saasteita olivat muutkin aiemmin tehneet.

Mitä löysimme: maaperäeläimet lisäsivät kasveille käyttökelpoisten ravinteiden määriä maaperässä. Tämän olivat hoksanneet muutkin tutkijat, jopa niin että kokeellista näyttöä on koivun taimien paremmasta kasvusta astioissa, joissa oli monimuotoinen maaperäeläimistö. Vaikka eläimet laiduntavat sienillä ja bakteereilla, kokonaisvaikutus maaperän hajotustoimintaan - ravinteiden mineralisaatioon ja maahengitykseen - on useimmiten positiivinen. Eläimet pilkkovat kuollutta kasviaineista, parantavat olosuhteita primäärihajottajille ja erittävät ravinteita.

Yksi laji erottuu massasta. Änkyrimato Cognettia sphangetorum, jonka prof. Heikki Setälä nimesi "kunttamadoksi". Se on kangasmetsien avainlaji, jolla on huomattava vaikutus ravinnemetaboliaan ja sitä kautta kasvien kasvuun. Ja edelleen eläinten hyvinvointiin.

Änkyrimadolla on verraton menestysresepti. Se lisääntyy tehokkaasti suvuttomasti pilkkoutumalla.

Metsän salainen elämä

Tieto luonnon vuorovaikutuksista syventää luontosuhdetta. Ainakin minulla. Ja yllyttää tonkimaan asioita lisää. Tiedonnälkä kasvaa. Eikä tieto korvaa eikä latista tunnetta luonnon kauneuden edessä, se tuo lisää syvyyttä luonnon kokemiseen, kuten kulttuurin kuluttajalle taustat säveltäjistä tai taiteilijoista.

Ostin hiljan viime vuonna ilmestyneen ja kiitellyn ja WWF:n vuoden luontokirjaksi valitun kirjan "Metsän salainen elämä". Siinä tutkijat kertovat löytöretkistään metsän huonommin tunnettuihin eliöihin. Kirja on kiintoisa ja joukossa helmiä, kuten sahapistiäisistä kertovat luku. Maaperäeläimistä käsitellään maaperäpunkkeja.

Hallanaro, Eeva-Liisa; Kuusela, Saija; Juslen, Aino & Ryttäri, Terhi (toim.) 2016: Metsän salainen elämä. Gaudeamus.

#maaperä #maaperäeläimet #ravinnekierto #metsä